torstai 18. huhtikuuta 2013

Something in the way you move makes me feel like I can't live without you.

Oon tässä parisen päivää ootellu nahkatakissa hytisten niitä lämpimiä ja aurinkoisia kevätpäiviä. Linkkapysäkille saa taiteilla balettihypyillä, että ei onnistu laskemaan jalkaansa johonkin miniatlanttiin. Jos jotain positiivista pitää hakea, niin ainakin nuo lumikasat on sateen myötä pienentyny :)


Uus ja viimenen (!!!) jakso on taas pyörähtäny käyntiin, enkä voi olla leijumatta mun tavallista kevyemmästä lukujärjestyksestä. Tulee kyllä hyvään paikkaan, koska en ois jaksanu enää täyttä lukujärjestystä yhtään. En oo laiska, pikkasen motivaatiorajoittunut vaan .. :)

Oon tällä hetkellä onnellisempi mitä pitkään aikaan. Oon ollu jo jonkin aikaa, vaikka sen tasapainon saavuttaminen kaiken välillä tuottaa vähän ongelmaa. Ystävät, poikaystävä, perhe ja sitten aikaa pitäs löytyä vielä ihan vaan itsensä kanssa olemiseen. Kaikki on nyt niin hyvin kuosissa, että pelottaa jos jokin noista hajoaa käsiin.
Mulla on se ongelma, että jos huomaan että jokin ihminen on välinpitämättömämpi tai kylmempi ajoittain, niin alan mielistelemään ja kainostelemaan jokaista asiaa. Mua inhottaa se piirre, koska aina pitää olla rehellinen varsinkin niille joita rakastaa. Ja silloin ei oo, jos jättää sanomatta asioita siinä pelossa että toinen etääntyy entisestään. Sitten tyydyn vain miettimään ja vatvomaan asioita hiljaa itsekseni, ja kasvatan ongelmista suurempia kuin ne todellisuudessa onkaan. Enkä puhu ku vasta sitten kun en pysty nukkumaan.
Murehdin liikaa. Ja liika murehtiminen rajoittaa. Joten pyrin murehtimisesta eroon - nyt

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti