Bye bye June, Hello July

Juhannuksen jälkeinen pudotus arkeen. Kävin hyvästelemässä Janikan, kun se lähti Amerikkaan yli kuukaudeks. Mitähän mä ehdin toheloida täällä sillä aikaa.. :)
Muuten alkuviikosta mun ainut sosiaalinen kontakti oli lehmät ja Facebook. Keskiviikkona grillailtiin ja paranneltiin maailmaa poikien kanssa ja valvottiin melkein aamuun asti. Ihan pirteenä nousin sitte parin tunnin kuluttua navettaan :) Perjantaina saunottiin ja herkuteltiin lukiotytsyjen kanssa. Aamun tunteina on kivaa nauraa kun ei oikein itsekkään tiedä syytä nauruun. Onni löytyy pienistä hetkistä ja asioista. 

Heinäkuun horoskooppi kertoi että luvassa on kihelmöiviä kohtaamisia ja palavia ihastumisia. En näkis niitäkään mitenkään epätodennäkösinä, sillä mua ympäröi täysin uudet mahdollisuudet joita en aiemmin ees pystyny huomata. Ja hei, nyt on kesä! Sillon mikä vaan on mahdollista!

Lana Del Rey on myöskin varastanut paikan mun sydämmessä. Tiiän, tuun aina näissä ilmiöissä vähän myöhässä. Kuunnelkaapas tuo alkuintro ihan ajatuksen kanssa. Ja tuo biisi.. oih, miten ihanan surumielinen vapauden julistus. Tuntuu että tää biisi on niin mua tällä hetkellä.

Joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan

Voit sanoa mitä haluat
se ei tunnu, se ei kosketa
mene vaan, mene vaan

"Miten helposti rakkaus uskoo sen, mitä se toivoo".. Mä elin kauan toivossa, että kaikki korjaantuu vielä. Järki sanoi, ettei toivossa ole mitään järkeä, mutta sydän pelkäsi jättää taakse kaiken sen mikä oli tuttua. Ei ollut varmuutta, että tyhjyys täyttyy. Ei ollut varmuutta, että kaikki päätökset pitää. Takerruin niihin sanoihin, mitkä kosketti eniten mun sydäntä. Totta kai juuri niihin onnellisiin sanoihin, niihin jotka on toivoa täynnä.  Sanat mitä mulle oli sanottu, ja sanat mitä eräälle toiselle oli sanottu, kumosivat toisiaan. Ne menettivät sillä hetkellä merkityksensä. 

Tivolitkaan ei saa mua nauramaan
eikä sirkus tai sata hattaraa.
mene vaan, mene vaan
En kävele vastaan

Vaikka mä yritän kaikin voimin tarttua uusiin asioihin ja uusiin ihmisiin, takaraivossa jyskyttää pelko; entä jos tässä käy niin kuin kävi ennenkin? Mä palan halusta tuntea lisää ihmisiä ja kokea uusia asioita. En kykene imemään niistä täysillä itselleni elinvoimaa. Tunnen kaiken hiukan varoen. Ei saa tuntea täysillä, ettei pety. 

Toinen toistansa täällä jumaloi,
ketään täysin ei silti saada voi
älä järjetön enää kapinoi
mene vaan

Kun rakastuu palavasti, se tunne on niin vahva että mikään ei pysty sitä laimentamaan. Kun tuntee vahvasti, haluaa ajatella myöskin että toinen tuntee vahvasti. Selittelee itselleen ja toisille sitä miksi toinen ei olekaan mun vieressä nyt, kun sitä eniten tarvitsisi. Oikeasti ihmiset, jotka rakastavat, myös osoittavat sen. Sanoilla sekä teoilla. Hyvänä tai huonona päivänä. Oli kiire tai ei. Se joka haluaa keksii keinot. Se joka ei halua keksii tekosyyt.

Lumi on syönyt kaiken
routa raiskaa tämän maan
Joutsenetkin jäätyy kiinni jaloistaan
unelmat vaihtuu toisiin
valuen vuosiin vihaisiin
lähtisin mut se vaan ei mee enää niin

Kun suurin unelma ei olekaan enää rakkaimman onnellisuus, katkeruus ottaa vallan petetyn sydämmessä. Ensin itseään kohtaan; mitä tein väärin, mitä oisin voinut tehdä toisin. Sen jälkeen tulee tunnottomuus, joka kestää kauan. Sitten eräänä päivänä havahtuu siihen, että on katkera toiselle. Tekisi mieli jättää kaikki menneestä muistuttava taakseen ja aloittaa alusta, mutta kuitenkin muistaa että on hyviäkin asioita, jotka tarttu mukaan ja jotka pitää paikallaan.

Aina kovaa, ei ikinä pehmeää
enkeleitä ei meille riitäkkään
mene vaan, mä voin kääntää pään

Kuulee tarinoita rakkaudesta, joka ei koskaan päättyny. Pareista, jotka palas aina uudelleen yhteen ja nyt niillä on viis lasta ja omakotitalo. Puhutaan niistä pareista, jotka on "kuin luotu toisilleen" ja "jotka on vaan tarkotettu yhteen". Nämä harvinaisuudet johtaa siihen että alkaa ajatella omaa tilannettaan yhtenä harvinaisuutena, poikkeuksena säännöstä. Enkeleitä ei kuitenkaan riitä jokaiselle. Eikä voi olla itse enkelinä pelastamassa ihmissuhdetta, jota toinen ei enää nää pelastamisen arvoisena.

Vaikeaa selittää ja ymmärtää
miten toisesta aina jälki jää
mene vaan

Silloin voi vain kääntää pään, ja antaa kaiken lipua ohi. Sai taas itselleen yhden jäljen lisää, yhden opetuksen enemmän siitä, miten ei kannata toimia. Yksi suojakerros lisää, ettei kukaan enää satuta.

Sitä mitä koitin sussa koskettaa
tajusin ei oo olemassakaan
Aika kuole ei tappamallakaan
mene vaan

Valehtelu. Se pilaa kaiken. Se luotto mikä joskus oli, ei palaudu enää samanlaiseks. Se tahraa jokaisen onnellisenkin muiston. Se saa miettimään oliko kaikki muukin valhetta. Ja kun ei enää tiedä tuleeko toisen suusta paskapuhetta vai totuutta, sitä jää vääntelemään ja kääntelemään itsekseen. Se aika ei kuole koskaan. Toisen käytöstä voi ihmetellä pienen ikuisuuden.

Sä et ehdi juosta enää
junaan viimeiseen
et ehdi enää
jos et jo mee

Mun lähtemisestä arvokkuus puuttui. Helvetin itsepäisyys. Pitää saada liian monta kertaa isku päin naamaa, että oikeasti tajuaa lähteä. Ikuinen optimisti uskoo että ihmiset muuttuu ja parantaa tapansa. Jäin odottamaan, että jos sitä aikaa liikenisi mullekin vielä, jos muutos tapahtuisi. Ihminen ei muutu kuin omasta tahdosta. Viimeisen iskun jälkeen suoristin selkäni. Mä en oo itsestäänselvyys. Enkä mä niele enää ainoatakaan valhetta.

Ei mikään mee enää niin

Pilvilinnat sortuu aikanaan, ja jos kaikki on liian hyvää ollakseen totta, se ei luultavasti ole totta. Sen tajuamista kai kutsutaan aikuistumiseks.

En muista teidän sukunimiä, voiko silloin sanoa ystävä?

Nyt ois sitten Kalajoen juhannuskin nähty ihan omin silmin ensimmäistä kertaa :)
Vaikka meidän hotellihuone oli naurettavan pieni ja loppujen lopuksi täynnä porukkaa laidasta laitaan, tunnelma oli silti katossa koska meillä oli huiput seinänaapurit ! Alueelle ei ehditty, koska oli niin paljon nähtävää sen ulkopuolellakin. Kymmeniä uusia ihmisiä, sata rakkoo ja ruhjetta ja vähintäänkin kymmenkertasesti käveltyjä ja ajettuja kilometrejä, sekä nukuttuja tunteja yhteensä ehkä just ja just yksi. Hiekkaa löytyy mun kengistä ja laukusta vielä syksylläkin. Silmät aukaseva keskustelu, joka sai mut kiroomaan omaa tyhmyyttäni sillon joskus, mutta samalla sekunnilla mä muistin että pitää olla tyhmä kerran tai useemminkin, että voi olla viisaampi. Ja mä en ollu se joka meni yksin nukkumaan.
Osa murheista jäi jonnekkin hiekkaan piiloon, sillon ku PMMP laulo Joutsenet. Ei nähty julkkiksii, eikä hypätty benjiä mutta ensi vuonna uudestaan koko juhannuksen ajaksi, niin ehkä sillon onnistaa! 

... Juhannuksena jono ja naama kevyesti venyny

Varatoimenpide

Mahtuu

Löytöjä

Anteeksi persoonaton otsikko.
Käytiin äidin kanssa morjenstamassa mummua Kannuksessa, ja mun on aivan pakko tulla tänne hämmästelemään sitä, että mä tein todellakin löytöjä niinkin pikkuruisesta citystä ku Kannus ! Paikallinen vaateputiikki tarjoili mulle antimiaan, ja minähän tarjosin samantien rahojani.

Mun juhannusmekko ja uusi rakkaus
39,95€
En oo tosin vielä päättäny rohkenenko lähtemään liikenteeseen puuterisukkiksilla vai legginseillä.. :)

I'm living on such sweet nothing

Elämää. Juhannuksen suunnitelmat selkeytyy. Makkaranpaistoa kesäillassa ja yläasteaikojen muistelua hyvien ystävien kanssa. Lavatanssit ja karaoke. Extempore lähtö kotibileisiin. Aamulla huutojen saattelemana nukkumaan. Vaikka eilinen ei ollut ehkä tapahtumarikkain, hauskin tai yllättävin ilta, mä tunsin pitkästä aikaa että "hei mähän elän, enkä oo ihan tunnoton".

Hassua, miten oma pää vakuuttuu siitä ettei elämä jatku, ja miten se ajan myötä selvittää että kyllä se vielä jatkuu. Miten itselleen tärkeiksi asettamia arvoja pitää entistä korkeammalla, kun joku on niitä loukannut. Itsensä joutuu rakentamaan uudelleen. Irrottamaan pala palalta menneisyyden haaveita ja entisiä tulevaisuuksia. Jos siitä haluaa tehdä vahvan kokonaisuuden, ei saa käyttää peilinä sitä ihmistä joka tekee susta heikon. Vaikka tulee heikkoja hetkiä, jolloin ei haluis mitään muuta ku palata entiseen, annan itteni korkeintaan vaan raapasta sen tunteen pintaa enkä upota siihen.

Tell me I'm your National Anthem

Kesähommia ja miljoona hyttysen puremaa.

Pakollisia juhlallisuuksia serkun rippijuhlissa.

Aivan ihana sovellus, joka innostaa liikkumaan! Lumian omistajat, ladatkaa ! :)

Red, white, blue's in the sky
Summer's in the air and
Baby, heaven's in your eyes
I'm your National Anthem

Can't hold us

Heeeei se ois kesäloma ! Mun eka virallinen lomapäivä tosiaan alkoi YO-juhlaan edustuskuntoon laittautumisessa. Aamun sai kivasti kulumaan, kun liimailin ripsiä ja kiharsin hiuksia (ja Suvin vaivalla laittamat raidatkin näkyy!), samalla kun availin ääntä ja jännitin. Onneks kuitenkin laulu meni suhteellisen hyvin :) Itse juhlakin oli tosi ihana ! Pitänee myöntää että tirautin parit kyyneleet. 

Alkuillan sateinen ilma ei jaksanu lannistaa meidän juhlistajaporukkaa. Monen mutkan kautta päädyttiin Kokkolaan, ja viihdyttiin siellä sitten aamuun asti. Sain kunnian toimia tukena ja turvana horjuvalle, kuulin rakkaudentunnustuksia, "LÄHDE SÄKIN PUNTTIKSELLE JUMPPAAMAAN", olin osasyyllinen puhelimen katoamiseen sekä onnistuin olemaan soittamatta ainuttakaan epätoivottua puhelua. Huh !

Kuva sisälsi tuotesijoittelua